Virheiden teko sallittua

Uuden vuoden kynnyksellä uusi into valtaa mielen. Mitä kaikkea tekisinkään alkavana vuonna? Mitä kaikkea saisinkaan aikaan? Ehkä onnistun tällä kertaa olemaan suunnitelmallisempi, sinnikkäämpi ja tuloksekkaampi. Tulisiko minusta nyt parempi johtaja, suunnannäyttäjä, yhteistyökumppani? Muistaisin huomioida ja tasapainottaa kovat ja pehmeät asiat toiminnassani, aivan niin kuin opastukset ohjaavat.

Kaikesta innosta huolimatta arki tulee mitä todennäköisimmin olemaan yhtä moninainen kuin ennenkin, täynnä päällekkäin kuormittuvia asioita, yllättäviä tilanteita, kohtuuttomilta tuntuvia haasteita. Kestokykyä ja periaatteiden lujuutta testataan tuon tuostakin. Vaatii paljon pysyä henkisesti siinä ruodussa, jonka asetti tavoitteekseen.

Selviytymisavaimeksi tulee hyväksyminen. Sen hyväksyminen, että muut saavat tehdä virheitä, ja itsellekin se on sallittua. Maailma ei niihin kaadu. Itse asiassa se saattaa parantua.

Mitä Thomas A. Edison teki kun apupoika pudotti portaissa lampun, jota kokonainen ryhmä oli työläästi valmistanut viimeiset 24 tuntia? Hän valmisti ryhmänsä kanssa uuden lampun ja antoi sen kannettavaksi samalle pojalle, joka oli pudottanut ensimmäisen. Tällä kertaa lamppu ei pudonnut.

Hyväksyminen ja anteeksi antaminen vaikuttaa varmasti tehokkaammin kuin moitteet. Vaikka joissain tilanteissa onkin riipaisevan vaikeaa nähdä tätä ennen kuin pahin harmistuminen on lauhtunut.

Jack ja Suzy Welch kirjoittavat eräässä artikkelissaan, että vilpittömyyden, suoruuden ja avoimen kulttuurin puute on suurin yksittäinen este yrityksen tehokkuudelle. Virheistäkin voi siis puhua työyhteisössä – kyse on vain siitä, miten se tehdään. Harvoin kukaan on yksin syyllinen mihinkään. Tiimi on esimiehensä kanssa niin sanotusti samassa veneessä. Se on hyvä muistaa silloin kun puhutaan virheistä.

Entä oman itsen kohdalla, miten suhtautua virheisiin? Ehkä tässäkin voisi soveltaa Welchin pariskunnan oppia: ole suora, katso tilannetta avoimesti, myönnä mitä on käynyt. Tulet tilanteesta varmasti ulos entistä vahvempana ja viisaampana. Ensi kerralla tiedät paremmin.

Se pieni teko johtajalta, joka voi muuttaa kaiken

Mikä yksittäinen asia työyhteisössä voi sinkauttaa mielialan, motivaatiotason ja aikaansaamisten määrän hujauksessa ylöspäin? Mikä saa valonsäteen näyttämään auringolta, oljenkorren pelastusköydeltä, tehtävälistan vaikuttamismahdollisuuksien agendalta? 

Se pieni teko on huomion osoittaminen työyhteisön ihmisille. Eikä vain joukolle, massalle, vaan yksittäisille ihmisille. 

Onko kyse siitä, että muistaa sanoa huomenta? Tai tervehtiä ylipäätään? Siitäkin. Niin pienellä asiallakin voidaan osoittaa, että toinen on olemassa. Toinen, joka itse asiassa on kriittinen tekijä yrityksen menestymiselle. 

Huomioiminen on muutakin. Tunnustuksen sanat, kun henkilö on onnistunut. Lohdutuksen sanat, kun kaikki ei ole mennyt putkeen. Selkeiden tavoitteiden asettaminen. Puolueeton palaute.

Huomion antaminen ei ole vain kehumista. Erittäin oleellista on ajan antaminen alaiselle silloin, kun on aihetta muuttaa tekemisen sisältöä tai tapaa toimia. Tai kun ihminen on syystä tai toisesta vaikeassa tilanteessa. Se on todellista välittämistä.

Kaikki olemme ihmisiä. Siksi meissä on sellainen vipu, joka reagoi inhimilliseen kohteluun. Tulokset puhuvat puolestaan.  

Poisoppimisen jalo taito

Mitä asiaa yksikään yritys ei voi välttää? Mikä pilkistää esille tuotteiden, palvelujen, asiakastarpeiden, prosessien ja toimintamallien taustalta? Mikä pyörii valveutuneen yrittäjän ja yritysjohtajan mielessä yötä päivää? 

Vastaus on uusiutumisen tarve. Iskusanat on tiedostettu: ”Opi uutta! Kehitä toimintatapojasi! Muutu, jotta menestyisit!”

Niinpä me haemme uutta tietoa ja oppeja, mietimme linjakkaampia ratkaisuja, ja mullistamme sisäisiä rakenteita. 

Hyvä niin! Mutta miksi eivät uudet opit, ratkaisut ja rakenteet johdakaan aina toivottuihin tuloksiin? Vanha tapa elää uuden rinnalla. Vastuut eivät siirtyneetkään, kuten sovittiin. Uusi ratkaisu jää jostain syystä ”pölyttymään” käyttämättömänä.   

Yksi vaihe unohtuu usein muutoksessa: vanhasta poisoppiminen. Nimittäin ennen kuin pystymme omaksumaan uuden tavan toimia, on meidän tietoisesti irtauduttava vanhasta. Siispä meidän tulee mielessämme analysoida, mikä asia tekemisessämme tulee muuttaa, ja miten se voidaan tehdä. Teemme ikään kuin tilaa uudelle asialle. 

Tässä astuu motivaatio kuvaan mukaan. Miksi tekisimme muutosta, ellei se tuo meille jotain hyötyä? Jokin ”triggeri” täytyy löytyä, muuten vanha tuttu rutiini todennäköisesti jatkuu. 

Yhdysvaltalainen toimittaja Charles Duhigg tutkii tapojen merkitystä teoksessaan “The Power of Habit. Why We Do What We Do in Life and Business”. Hän kuvaa kiinnostavalla tavalla, miten tavat syntyvät ärsyke – käytös – palkkio –tapasilmukan pohjalta. Tapojen muuttaminen on mahdollista, kun tiedostaa nämä lainalaisuudet ja keskittyy muuttamaan yhtä asiaa kerrallaan.  

Vaikka me kaikki olemmekin pinttyneitä tapoihimme, on hyvä tietää, että niistä poisoppiminen on mahdollista. Pystymme muuttumaan, kun teemme sen tiedostetun harjoittelun avulla.  Pystymme uudistumaan – lohdullista!  

On kahdenlaisia yrittäjiä

Ne, joilla on kullekin päivälle ’action plan’, ja ne, joilla ei ole. Arvaatko, kummat menestyvät?

Aivan oikein. Ne, jotka suunnittelevat, mitä tekevät. Jotka eivät tartu ensimmäiseen eteen tulevaan asiaan aamukahvista selvittyään, vaan miettivät, mikä on tärkeintä tänään. Eikä vain tänään, vaan nyt. Heti. 

”No, sehän on helppoa niille, jotka ovat tarkkoja luonteeltaan, ja niille, jotka ovat hallinnollisissa hommissa”, on nopea ja ehkä hiukan puolusteleva kommentti. Mutta mitä havainnot kertovatkaan: innovoinnin syntyjuurilla työskentelevä designer on uskomattoman systemaattinen, suunnitteleva ja ennakoiva – ja menestynyt hienosti vuosikaudet. Koulutussuunnittelija puolestaan on hukkua epämääräisiin, työhuoneessa tulviviin lippuihin ja lappuihin, ja selviää päivästä vain luottamalla muiden muistiin. 

Miksi päivän ”must-do” listaus on niin tärkeä? Koska meillä on todellisuudessa mahdollisuus vaikuttaa vain tähän hetkeen. Tulevaisuutta pitää ehdottomasti suunnitella, mutta sitä toteutetaan nykyhetkien ketjussa.

Ei kysy ammattia tai ihmistyyppiä; kaikki ihmiset tuntuvat saavan aikamoiset "kicksit" siitä, että tehtävälista lyhenee yhdellä kohdalla. Aikaan saamisen tunne on arjen suuria iloja. Vaikutus paljon puhuttuun työhyvinvointiin on suora. Samoin businekseen!

Lue aiheesta lisää: 
http://925design.fi/

http://viisaampaatyota.com/

Kasvu – yliarvostettu ihanne?

Onko aivan pakko kasvaa? Voisiko tasaisella menolla selvitä? Mitä tapahtuu, jos kasvamme - miten hallitsemme tilanteen?

Yrittäjän ja yritysjohtajan mielissä kasvu tuottaa hyvin ristikkäisiä ajatuksia ja tunnelmia. On yrittäjiä, jotka vannovat silmää räpäyttämättä kasvun nimiin. Olen tavannut heitä useita. Ja toisaalta on yrittäjiä, joille kasvu on arveluttava asia, pelottavakin; mistä lisämarkkinat, lisätyöntekijät, lisärahoitus? Ja entä jos epäonnistumme, meneekö kaikki vuosien aikana tehty työ humauksessa hukkaan?

”Yrityksestä menestystarina” –kirjassa pohditaan näitä kysymyksiä ja monia muita, kuten sitä, onko eri toimialoilla eroja silloin kun puhutaan kasvusta. Miten sinun toimialasi – oletko pohtinut sen kasvua ja kasvuvaateita?

Kirjassa tuodaan esille tärkeä tutkimustulos: suurin osa yritysten kasvusta johtuu siitä, että yritys on kasvavalla markkinasegmentillä. Koko kakku kasvaa, ja siitä riittää isompia paloja pelureille.

Mitä jos oma toimiala ei olekaan kasvuala? Yksi idea on koettaa löytää synergiaa kasvavan alan toimijoiden kanssa, lyöttäytyä yhteen, ja sitä kautta päästä imuun mukaan. Se kyllä onnistuu, kunhan yhteinen tarjonta rakennetaan todellisten asiakastarpeiden pohjalle.

Onnea verkottumiseen!

Pitkä matka elämyksiin

Pariisilaisen tavaratalo Printempsin johtaja kertoi Helsingin Sanomissa 30.10.2014, että he ovat siirtyneet tuotteiden myymisestä elämysten luomiseen. Asiakkaille halutaan tarjota muutakin kuin ostotapahtuma. Heidän toivotaan viihtyvän ja tuovan sitä kautta lisää euroja tavarataloon monin eri tavoin.

Tuntuu hyvin tutulta. Elämysten luominen on ollut terminä vahvasti esillä jo pitkään. Nokian kännyköihin liitettiin jo yli kymmenen vuotta sitten määrittelyjä siitä, millaisia ”experiencejä” ne tarjoaisivat käyttäjille: musiikkia, viihdettä, informaatiota, pelejä jne. Imagoaan rakentavat ravintolat puolestaan halusivat asiakkaiden kokevan elämyksiä käyntinsä yhteydessä, eivät vain syövän ruokaa ja juovan jotain sen päälle. Samaa tekivät puhelinoperaattorit suurissa keskuksissa kuten Madrid: ahtaan kännykkäkaupan sijaan ihmisille luotiin miellyttävä, avara tila virikkeineen. Ulkoistettu olohuone elämyksiä varten.

Se, että elämyksien myynti todella iskostuu yritysten toimintatavaksi, vie yllättävän paljon aikaa. Vielä tänäänkään ei ole harvinaista, että tuore yrittäjä – nuorikin – kehittää ensin tuotteen tai palvelun ja sitten alkaa ihmeissään miettiä kuka sitä tarvitsisi. Kehitystyö ei tällöin ole lähtenyt asiakkaan tarpeista, puhumattakaan siitä, että asiakaskokemukseen olisi innovoitu mitään elämykseen viittaavaa.

Tarvitaanko aina elämystä? Ehkä ei mitään suurta ja järisyttävää, mutta aina tarvitaan hyvä asiakaskokemus. Silloin asiakas tulee takaisinkin.

P.S. Muuten, mikä se ”experience” oikein onkaan? Sen voisi määritellä esimerkiksi näin: Yksilön havaintojen, tunteiden ja muistikuvien yhdistelmä, joka liittyy tietyn yrityksen tuotteiden ja palvelujen käyttöön, ja johon vaikuttaa henkilön mielikuva yrityksestä.

Miksi Amundsen päihitti Scottin?

Mikä vie maaliin? Miksi norjalaisen Amundsenin retkikunta saavutti ensimmäisenä etelänavan joulukuussa 1911 ja selvisi hengissä takaisin, kun taas brittiläisen Scottin ryhmä oli hitaampi ja menehtyi paluumatkalla? Mitä tiimit tekivät eri tavalla?

Maineikas johtamisen kouluttaja ja kirjailija Jim Collins otti nämä kilpakumppanit esimerkikseen kun hän puhui yritysten menestyksen luomisesta hiljattain pidetyssä Nordic Business Forumissa Helsingissä. Collins kiinnitti huomion erityisesti retkikuntien erilaiseen etenemisstrategiaan.

Etelämantereen olosuhteet ovat erittäin haastavat. Lämpötila on kesälläkin usein alle −20°C ja tuuli on navakkaa. Olosuhteet myös vaihtelevat suuresti. Amundsenin joukko oli tästä huolimatta tehnyt etukäteen päätöksen edetä systemaattisesti 20 mailia päivässä. Scottin ryhmä sen sijaan eteni vaihtelevaan tahtiin; väliin tehtiin valtavia päivämatkoja, väliin oleiltiin teltassa odottaen parempaa säätä.

Mitä 20 mailin periaate merkitsi Amundsenin retkikunnalle? Se toi jokaiseen päivään fokuksen, joka auttoi ryhmän olemaan liikkeessä ja ponnistelemaan kohti päämäärää huolimatta kaikesta siitä epätietoisuudesta ja hämmingistä, mikä uskaliaaseen retkeen vaikeissa olosuhteissa liittyy.  Jokaiselle jäsenelle oli selvää, mikä on kunkin päivän tavoite.

Collins käytti sanaa kurinalaisuus (discipline) kuvatessaan 20 mailin periaatteen ydintä. Laajojen tutkimustensa tuloksena hän löysi yritysten joukosta ”Amundseneja” ja ”Scotteja”. Menestyvät yritykset hyväksyivät sen, etteivät ne pysty hallitsemaan ulkoisia olosuhteita ja joutuvat kohtaamaan jatkuvaa epävarmuutta. Ne eivät kuitenkaan antaneet ulkoisten voimien määritellä tuloksiaan, vaan johdonmukaisesti ja kurinalaisesti etenivät päämääriinsä vahvan itsekontrollin turvin.

Siinäpä vahva viesti kaikille yritysten menestystä rakentaville!

Tilaus tuli!

Satuin olemaan paikalla yrittäjäpariskunnan luona kun heidän sähköpostiinsa kilahti mieluinen viesti: iso tilaus oli saatu! Kyseessä oli tapahtuman järjestäminen kymmenien ihmisten tiimille. Ilo oli ylimmillään. "Voitimme kilpailijat!" "Nyt voimme maksaa rästissä olevat laskut!" 

Pienyrittäjän arki on jatkuvaa tasapainottelua. Pitää markkinoida, jotta saa kauppaa. Ja pitää saada kauppaa, jotta on rahaa markkinoida. Kovin monimutkaisia oppeja ei näissä kuvioissa tarvita. Yrittäjälle syntyy ajan myötä, yritysten ja erehdysten kautta, hyvä tuntuma siihen, mikä vetää ja mikä ei.

Yksi asia nousee kuitenkin selvästi yli muiden. Jos asiakas ei saa sitä mitä haluaa, ei hän tule takaisin. Tai vaikka hän saisikin suurin piirtein haluamansa, mutta jokin tuotteen tai palvelun toimittamisessa ei miellytä, on lopputulos sama. 

Keskustelimme yrittäjäpariskunnan kanssa asiasta. Kuulin, miten huolellisesti he valmistautuivat jokaiseen antamaansa palveluun, Huomasin, miten heillä on kyky asettua asiakkaan asemaan ja sitä kautta rakentaa palvelu, joka jättää tyytyväisen ja iloisen mielen kaikille osapuolille.

Jälleen tuli todistetuksi oikeaksi yksi menestyksen perushypoteeseistä: asiakaskokemus ratkaisee! 

Mihin strategia voi kompastua?

Strategian merkitys sinänsä tunnustetaan laajalti, mutta silti strategian kanssa ei aina onnistuta. Tässä kolme esimerkkiä syistä epäonistumiseen.

Ensimmäinen on yhteisen strategian puute. Strategiahan on kyllä aina olemassa jossain muodossa, minimissään johtajan päässä, mutta jos sitä ei ole saaatettu kommunikoitavaan muotoon ja kommunikoitu, ei se voi mitenkään toimia yhteisenä ohjenuorana.

Toinen liittyy strategian sisältöön. Jos strategiasta puuttuu yksikin peruspalikka, se ontuu. Kirjassani puhun Strategy Six-Pack - konseptista, joka sisältää täysin välttämättömät strategian sisältöosat yritykselle kuin yritykselle, nakkikioskista Nokiaan.

Kolmas kompastuskivi on staattisuus. Strategiaa ei päivitetä, kun joku sen osista muuttuu. Jos esimerkiksi tärkein kohdeasiakasryhmä syystä tai toisesta vaihtuu, on mitä todennäköisemmin tarkistettava ainakin tuotteen tai palvelun sisältö sekä se tapa, jolla sitä myydään.

Kompastumiset ovat vältettävissä loppujen lopuksi melko yksinkertaisin keinoin!

Kun mahdollisuus on tarjolla

Knok, knok.
"Kuka siellä?"
"Mahdollisuus."
"Älä narraa. Mahdollisuus koputtaa vain kerran."

Tämä mainio ja ajatuksia herättävä pikku juttu löytyi hiljattain Bernard Marrin artikkelista "The One Thing Successful People Never Fail To Do".

Toisaalta, artikkelin mukaan Richard Branson, Virgin-yritysten perustaja, on sanonut; "Liiketoimintamahdollisuudet ovat kuin bussi, aina on tulossa uusi myöhemmin".

Mitä pitäisi siis uskoa? Toimia vai odottaa?

Kun katsotaan menestyneiden ihmisten tai yritysten tekemisiä ja aikaansaannoksia, heijastuu niistä mielestäni rohkeus muuttua ja sinnikkyys viedä asioita eteenpäin, ajoittaisista epäonnistumisista huolimatta.

Taidan siis päätyä samaan johtopäätökseen kuin Bernard Marr: menestys edellyttää tarttumista niihin mahdollisuuksiin, joita tielle tulee - silloin kun ne eteen tulevat!

Miten säilyttää ykköspaikka?

"Miten pysymme jatkossakin ykkösinä?", kysyi eräänä päivänä toimialansa markkinajohtaja minulta. "Uusiutumalla", vastasin, "vaikka se kirpaiseekin".

Ei ole helppoa luopua mistään totutusta, kun on nähnyt sen toimivan. Eikä ehkä tarvitsekaan. Ei muutosta muutoksen vuoksi. Mutta jollain tavoin on uusiuduttava, jotta asema säilytetään tulevaisuudessa.

Miksi? Koska asiakkaan tarpeet muuttuvat. Koska kilpailijat etsivät tapoja täyttää ne tarpeet paremmin, nopeammin, halvemmalla. He miettivät, mikä on tarpeeksi hyvää, koska parasta ei aina tarvita.

Uusiutuminen ei tarkoita välttämättä sitä, että tuote tai palvelu muuttuu. Myös liiketoimintamalliin voidaan tehdä muutoksia, joista tulee kilpailuetu.

Kuten kirjassani sanon: "Keksi liiketoimintasi uudestaan ennen kuin joku muu tekee sen."

Tämän tarinan alku

Menestys on kiehtova asia. Yrityksille se ei kuitenkaan ole pelkästään houkutteleva tavoite, vaan suorastaan elinehto. Mikä määrä tunteja onkaan käytetty sen miettimiseen, mikä toisi menestystä yritykselle!

Mutta mitä asioita kannattaa miettiä? Mistä on todellista hyötyä? Ja onko metallikonepajan mietittävä eri asioita kuin ohjelmistoalan yrityksen? Nakkikioskin eri asioita kuin Nokian?

Tämäntapaiset kysymykset kiersivät mielessäni vuosien varrella tiuhaan, ollessani palkkatyössä teollisuusyrityksissä ja palvellessani konsultin ominaisuudessa monien muiden toimialojen yrityksiä. Tulin siihen tulokseen, että yritysten menestystekijät ovat paljolti samat, olipa kyse pienestä tai suuresta yrityksestä, tuotteen tai palvelun tarjoajasta, "kovan" tai "pehmeän" sisällön tuottajasta.

Aivan niin yksinkertaista todellisuus ei toki ole. Mielenkiintoisia erojakin löytyy, esimerkiksi sen suhteen, minkälaiset kasvuluvut ennakoivat menestystä eri toimialoilla.

Näistä aiheista ryhdyin loppuvuonna 2012 kirjoittamaan artikkeleita yritykseni Key Consulting Oy:n nettisivulle. Myöhemmin syntyi idea koota artikkelien pohjalta kirja, joka ei pursuaisi teorioita, vaan keskittyisi kokemuksiin ja innostamiseen. Joka saisi aikaan ahaa-elämyksiä siitä, mihin omassa toiminnassa ja omassa yrityksessä kannattaisi erityisesti panostaa.

Tulen nostamaan tässä blogissa tulevina viikkoina ja kuukausina esille kirjan teemoja ja toivon, että osallistut keskusteluun. Olisi erittäin kiinnostavaa kuulla sinun kokemuksiasi esimerkiksi siitä, mikä tehosi teidän menestysjahdissanne. Tai kommenttejasi kirjan viesteistä.

Tervetuloa mukaan - opitaan yhdessä!