Mikä yksittäinen asia työyhteisössä voi sinkauttaa mielialan, motivaatiotason ja aikaansaamisten määrän hujauksessa ylöspäin? Mikä saa valonsäteen näyttämään auringolta, oljenkorren pelastusköydeltä, tehtävälistan vaikuttamismahdollisuuksien agendalta?
Se pieni teko on huomion osoittaminen työyhteisön ihmisille. Eikä vain joukolle, massalle, vaan yksittäisille ihmisille.
Onko kyse siitä, että muistaa sanoa huomenta? Tai tervehtiä ylipäätään? Siitäkin. Niin pienellä asiallakin voidaan osoittaa, että toinen on olemassa. Toinen, joka itse asiassa on kriittinen tekijä yrityksen menestymiselle.
Huomioiminen on muutakin. Tunnustuksen sanat, kun henkilö on onnistunut. Lohdutuksen sanat, kun kaikki ei ole mennyt putkeen. Selkeiden tavoitteiden asettaminen. Puolueeton palaute.
Huomion antaminen ei ole vain kehumista. Erittäin oleellista on ajan antaminen alaiselle silloin, kun on aihetta muuttaa tekemisen sisältöä tai tapaa toimia. Tai kun ihminen on syystä tai toisesta vaikeassa tilanteessa. Se on todellista välittämistä.
Kaikki olemme ihmisiä. Siksi meissä on sellainen vipu, joka reagoi inhimilliseen kohteluun. Tulokset puhuvat puolestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti