Kaikesta innosta huolimatta arki tulee mitä todennäköisimmin olemaan yhtä moninainen kuin ennenkin, täynnä päällekkäin kuormittuvia asioita, yllättäviä tilanteita, kohtuuttomilta tuntuvia haasteita. Kestokykyä ja periaatteiden lujuutta testataan tuon tuostakin. Vaatii paljon pysyä henkisesti siinä ruodussa, jonka asetti tavoitteekseen.
Selviytymisavaimeksi tulee hyväksyminen. Sen hyväksyminen, että muut saavat tehdä virheitä, ja itsellekin se on sallittua. Maailma ei niihin kaadu. Itse asiassa se saattaa parantua.
Mitä Thomas A. Edison teki kun apupoika pudotti portaissa lampun, jota kokonainen ryhmä oli työläästi valmistanut viimeiset 24 tuntia? Hän valmisti ryhmänsä kanssa uuden lampun ja antoi sen kannettavaksi samalle pojalle, joka oli pudottanut ensimmäisen. Tällä kertaa lamppu ei pudonnut.Hyväksyminen ja anteeksi antaminen vaikuttaa varmasti tehokkaammin kuin moitteet. Vaikka joissain tilanteissa onkin riipaisevan vaikeaa nähdä tätä ennen kuin pahin harmistuminen on lauhtunut.
Jack ja Suzy Welch kirjoittavat eräässä artikkelissaan, että vilpittömyyden, suoruuden ja avoimen kulttuurin puute on suurin yksittäinen este yrityksen tehokkuudelle. Virheistäkin voi siis puhua työyhteisössä – kyse on vain siitä, miten se tehdään. Harvoin kukaan on yksin syyllinen mihinkään. Tiimi on esimiehensä kanssa niin sanotusti samassa veneessä. Se on hyvä muistaa silloin kun puhutaan virheistä.
Entä oman itsen kohdalla, miten suhtautua virheisiin? Ehkä tässäkin voisi soveltaa Welchin pariskunnan oppia: ole suora, katso tilannetta avoimesti, myönnä mitä on käynyt. Tulet tilanteesta varmasti ulos entistä vahvempana ja viisaampana. Ensi kerralla tiedät paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti