Miten introvertin käy työn muutoksessa?

Tapamme tehdä työtä muuttuu. Eri ihmiset reagoivat muuttuneisiin työympäristöihin ja menetelmiin eri tavoin. Introvertille työntekijälle avokonttori ja sen mukanaan tuomat häiriötekijät ovat usein ongelma. Apu löytyy tarpeiden huomioon ottamisesta työtilojen suunnittelussa ja joustavista työnteon tavoista.


Digitaaliset teknologiat muuttavat tapaamme viestiä ja tehdä työtä. Tarve tiiviiseen yhteistyöhön edellyttää uudenlaisia toimistoja. Tosiaikainen tieto ja IoT tekevät mahdollisiksi sellaiset työtilat, jotka muuntuvat tarpeiden mukaan.

Näin tiivistää työelämän muutosta MIT’n artikkelissa professori Carlo Ratti. Yhä harvempi istuu omassa huoneessaan päivät pitkät. Halusimme tai emme, meidän on sopeuduttava muuttuviin työympäristöihin. Yksityisen ja yleisen tilan raja hämärtyy, yhteistilojen osuus kasvaa.

Jännittävimpiä ovat sellaiset tulevaisuuden toimistoratkaisut, jotka ovat muunneltavissa jopa päivän aikana toiseen käyttötarkoitukseen. Toimistosta voidaan tehdä avoin tai suljettu sen mukaan, mitä ihmiset kulloinkin tarvitsevat. Huonekalut kuten sohva voidaan digitaalisesti muuntaa tuoliksi, nojatuoliksi tai jopa vuoteeksi (LiftBit).

Lift-Bit is a project by Carlo Ratti Associati (www.lift-bit.com), developed with the support of Vitra for the “ROOMS. Novel living concepts” exhibition organized by Salone del Mobile.Milano within the framework of the XXI Triennale. Engineering and interaction design by Opendot.

Ekstrovertti kiittää, introvertti kärsii

Miten tämä kehitys sopii erilaisille ihmistyypeille? Ekstroverteille se sopii mainiosti, mutta introvertit kauhistuvat. Miksi?

Asiaa on valottanut monipuolisesti ruotsalainen Linus Jonkman kirjassaan ”Introvert”. Introverttien kohdalla työtulosten aikaansaaminen edellyttää rauhallista ympäristöä, jossa ei tapahdu yllätyksiä. Ei puhelimeen puhumista, äkillisiä naurunpyrskähdyksiä, räiskyviä aivastuksia, kopisevia korkoja, kuulokkeista tihkuvia musiikin tahteja, vinkuvia ilmastointilaitteita. Eikä introvertti tosiaankaan kaipaa esiin kumpuavaa kiusallista tunnetta siitä, että pitäisi harrastaa ’small talkia’ ihan vain siksi, että muut ovat lähellä.

Avoimen työympäristön yksi tavoite on lisätä tuottavuutta – introvertin kohdalla se saattaa pelkästään lisätä stressiä. Introvertti ihmettelee, miksi hänen yleensä pitää varta vasten matkustaa työpaikalle, jossa hän ei saa mitään aikaiseksi. Jos introvertti saisi päättää, ei rakennettaisi yhden yhtäkään avokonttoria. Eikä sivumennen sanoen järjestettäisi yhtään tiimipalaveria, jossa hierotaan toisten selkiä tai tuijotetaan työtoveria silmiin mahdollisimman kauan nauramatta.

Monimuotoisuutta ja muunneltavuutta

Mikä neuvoksi? Tilaratkaisuissa kun kustannuksilla on suuri rooli, eivätkä rakennusten puitteetkaan taivu ihan mihin tahansa. Miten saadaan otetuiksi huomioon erilaiset tarpeet?

Ensiksi on selvitettävä mitä tarpeet ovat, ja tämä on tehtävä ajoissa. On puhuttava suunnitelmien reunaehdoista ja vaihtoehdoista ja kuunneltava, mitä ihmiset haluavat, ja mikä on tärkeää heidän työnsä onnistumiselle. Tulokset on analysoitava huolellisesti, jotta niitä voidaan käyttää suunnittelussa hyödyksi.

Tämän jälkeen on etsittävä ratkaisut, jotka edesauttavat hyvää suorituskykyä ja viihtyvyyttä ottaen huomioon erilaiset tehtävät ja erilaiset ihmiset. Ratkaisut voivat koostua monista elementeistä, kuten etätyön tuomisesta valikoimaan sen lisäksi, että monitilaympäristöön luodaan mahdollisuus keskittyä tekemiseen ilman häiritseviä tekijöitä. Tämä on tärkeintaä - poppakonsteja ei tarvita, eikä niitä edes ole.

Muutaman vuoden päästä todennäköisesti ihmettelemme, mikä muutoksessa olikaan niin vaikeaa. Kaikki olemme silloin tottuneet toimimaan monitilatoimistoissa. Edellyttäen tietysti, että introverttien oikeutetut toivomukset työympäristön suhteen on otettu vakavasti ja he ovat löytäneet omikseen ne sopukat työtiloissa, joissa tekeminen luistaa.