Alamme tottua ajatukseen, että ihmistä systemaattisempi, nopeampi ja virheettömämpi olento tekee yhä suuremman osan siitä, mitä ihminen teki ennen. On kuitenkin tarpeen, että meillä säilyy perustaitoja, jotta emme olisi täysin avuttomia silloin, kun joku menee automatiikassa pieleen.
Vaikutumme tiedoista, joiden mukaan yritysten toimintoja voidaan tehostaa peräti kymmeniä prosentteja automaation avulla. Nyökkäämme ymmärtävästi, kun puhutaan tietotyön korvaamisesta tekoälyllä, olipa kyseessä kirjanpito, rekrytointi tai hoivatyö. Ihastelemme sitä tasaisuutta ja virheettömyyttä, jolla robotit hoitavat kaikki niille – vai pitäisikö sanoa heille – annetut tehtävät. Hintsa Performancen blogissa kerrotaan, miten suuri osuus eri töistä voidaan todennäköisesti korvata tekoälyllä.
Nämä kehityskulut ovat uhkakuvia työllemme, mutta tiedämme, ettei aikaa voi pysäyttää eikä kelloa kääntää taaksepäin. Meidän on hyväksyttävä muutokset, vaikka ne tietäisivätkin meille epävarmuuden aikoja. Luotamme vakuutteluihin, joiden mukaan ihmisille kyllä riittää vielä työsarkaa – joskaan ei nykyisissä töissä, eikä välttämättä kaikille. Organisaatiot litistyvät, keskijohto häviää, sanotaan.
Tekoälyn huimin piirre on se, että se kykenee oppimaan itse. Tällä hetkellä vielä 98% robotin taidoista on vielä ihmisen määrittämiä, sanoo Taneli Tikka, Teollinen Internet -liiketoiminnan johtaja Tieto Oyj:stä (Boardman Alumnit, Varma, 29.8.2016). Tämä tulee kuitenkin muuttumaan pian. Silloin seuraamme vierestä, mitä robotit katsovat aiheelliseksi tehdä!
Mutta kaikki ei aina suju täydellisesti. MIT Sloan Management Review kertoo automaation paradoksista. Sinänsä hyvin toimivat algoritmit eivät ehkä osaakaan erottaa oikeaa uutista valheellisesta, minkä Facebook joutui toteamaan, kun siirsi Treding News’in teon tekoälylle (The Washington Post).
Ydinongelma koneiden hoitamassa maailmassa on, että ihmiset etääntyvät heille tutuista asioista. He eivät kykene enää hoitamaan niitä ääritilanteita, joita heidän eteensä tulee, kun automatiikka pettää tavalla tai toisella. Pieni esimerkki on puhelinnumerot: olemme jo luovuttaneet ne puhelimen muistin hoidettaviksi ja olemme täysin avuttomia ilman sitä. Entä osaammeko enää tehdä edes yksinkertaisia laskutoimituksia? Missä kaikissa asioissa tulemmekaan jatkossa olemaan riippuvaisia ulkoisesta älystä ja automaatiosta?
Tekoäly on hyvä renki, huono isäntä. Meidän on ylläpidettävä tietojamme ja taitojamme, eikä tyytyä olemaan koneen orjia. Meidän on säilytettävä suhteellisuudentaju ja ymmärrys ’isosta kuvasta’. Tällöin pystymme reagoimaan, kun automatiikka antaa vääriä tietoja tai toimii väärin. Siinä meille ihmisille tärkeä tehtävä – ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti