Johtajan toimintatavat ja käyttäytyminen leviävät kuin aallot veneen perässä ja saavuttavat ennemmin tai myöhemmin kaikki organisaatiossa olevat. Esimerkin voima on valtaisa; johtajaa imitoidaan, usein tiedostamattomasti. Se, mitä hän tekee ja sanoo, on monen mielessä sallittua ja hyväksyttävää.
Kuitenkin nuo vaikutusaallot törmäävät joskus esteisiin. Syntyy tyrskyjä ja roiskeita. Kaikki eivät ymmärrä tai hyväksy johtajan toimintaa. Tämä on sinänsä luonnollista – eiväthän kaikki voi olla samaa mieltä asioista. Ja erimielisyyksistä voi seurata paljon hyvää, kun ne käsitellään rakentavasti.
Mistä kenkä puristaa?
Hyvinvointimme työssä on uhattuna, jos se, mitä teemme, ei tunnu kiinnostavan johtajaa. Tai jos meihin suhtaudutaan kuin massaan. Tai jos äänemme ei tunnu kuuluvan, vaikka meillä olisi mielestämme erittäin tärkeää ja oleellista, organisaation menestykseen liittyvää sanottavaa.
Innostuksen tappamiseen ei paljon vaadita. Luottamuksen rakentumiseen taas vaaditaan, ja se vie usein aikaa. Henkiset haavat, joita työpaikoilla saadaan, parantuvat hitaasti.
Luottamus syntyy, kun kerta toisensa jälkeen näemme, että työmme kiinnostaa ja se on osa sitä ”katedraalia”, mitä ollaan yhdessä rakentamassa – olipa sitten kyse ohjelmistosta, valtameriristeilijästä tai hoivapalveluyksiköstä. Luottamusta lisää myös se, että meihin suhtaudutaan yksilöinä, meitä kuunnellaan ja kohtelu on tasapuolista.
Yhtä ja samaa joukkuetta
Tasapuolisuus on erityisen tärkeä asia. Siitä syntyy aito joukkuehenki. Urheilun puolelta löytyy oiva esimerkki. Henrik Dettmannin valmentama Suomen koripallomaajoukkue saavutti ennen näkemätöntä menestystä kesän 2013 EM-kisoissa sijoittuen yhdeksänneksi. Dettmannilta on kerta toisensa jälkeen tivattu menestyksen avaimia. Yksi niistä oli yksinkertaiselta kuulostava periaate: ”Syötä pallo vapaalle miehelle.”
Mukaan peliin pitää siis ottaa koko joukkue, ei vain ansioituneimmat nimimiehet. Jokaisella on roolinsa pelissä. Jos rooli jää niukaksi, syntyy nöyryytyksen tunteita, jotka eivät taatusti paranna peliä. Sen sijaan hyvä joukkuehenki ja onnistumismahdollisuuksien luominen kaikille sytyttävät liekkeihin.
Johtajan silloin tällöin henkisesti helikopteriin
Viisas johtaja nostaa itsensä säännöllisin väliajoin henkiseen helikopteriasemaan ja kysyy itseltään seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Minkälaisia signaaleja annan ihmisille? Millaista esimerkkiä näytän?
- Olenko puolueeton? Annanko aikaa ihmisille tasapuolisesti?
- Miten otan eri ihmiset huomioon?
- Edistänkö joukon hitsautumista yhteen vai edistänkö joukon eriytymistä?
- Panenko ihmiset kilpailuasemaan toistensa kanssa ilman, että sillä on tietoinen tarkoitus?
Millä muulla investoinnilla voisikaan olla yhtä suuri vaikutus?
