Ero työyhteisöstä voi olla yhtä rankka kuin avioero

Työyhteisöstä lähteminen voi muodostua yhtä stressaavaksi ja ahdistavaksi kokemukseksi kuin avioero. Ero tutuista ihmisistä, paikoista ja toiminnoista koskettaa usein syvältä. Ihmiset käsittelevät tällaista tilannetta eri tavoin. Tärkeintä on, ettei yritä ohittaa tunteitaan kepeästi, vaan antaa niille tilaa.

Siirtyminen merkitsee aina menetystä

”Ennen minulla oli kaikki, nyt ei ole mitään,” sanoi keski-ikäinen, hyvissä asemissa työskennellyt mies sen jälkeen, kun hänen toimensa oli lopetettu osana laajempaa uudelleenorganisointia. Hän oli yhtäkkiä ulkona kaikesta. Hänellä ei ollut enää roolia johtajana, esimiehenä, työyhteisön jäsenenä. Tyhjä kalenteri. Mykkä puhelin. Haikea muisto kahvihuoneen puheensorinasta.

Työyhteisöstä siirrytään pois monista syistä. Joskus aloite on henkilöllä itsellään, joskus organisaatiolla. Kaikissa tapauksissa muutos kirpaisee, tavalla tai toisella. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kertoi kolumnissaan 26.3.2017, miten hänen alaisensa pohti saamaansa työtarjousta. Päätöksen syntyminen edellytti syvälle menevää mietintää muun muassa työn merkityksellisyydestä.

Tunteet pinnalla, mieli herkkänä

Siirtymistilanteessa on samoja piirteitä kuin avioerossa, yhdessä vaikeimmista ihmisen kokemista tapahtumista. Tunteet vellovat kuin kiikkulaudalla. Milloin vallalla on pettymys, suru, jopa viha, milloin orastava toivo uusista mahdollisuuksista. Siinäkin tapauksessa, että henkilö lähtee työyhteisöstä omasta aloitteestaan, voi epävarmuus iskeä: tuliko tehdyksi oikea päätös. Ihminen on siirtymisvaiheessa usein kuin vereslihalla. Hän reagoi kaikkiin signaaleihin voimakkaasti. Adrenaliinitaso on korkealla. Henkistä tasapainoa ei ole helppo saavuttaa.

Yksi menee lukkoon, toinen putsaa pöytää

On useita tapoja käsitellä tätä haastavaa tilannetta. Yksi jähmettyy toimintakyvyttömäksi, menee lukkoon. Toinen kasvattaa kovan kuoren ja vähättelee tilanteen merkitystä. Kolmas haluaa selvittää kaikki mahdolliset epäselvyydet muiden kanssa, puhdistaa pöydän niin töiden kuin henkilösuhteidenkin osalta. Suurin osa risteilee näiden välillä.

Mitä voi tehdä, miten auttaa

Joku voisi sanoa, että vain aika auttaa pääsemään kiperästä vaiheesta yli. Todellisuudessa eri osapuolet voivat tehdä paljonkin sellaista, joka auttaa sekä lähtijää että työyhteisöä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

Esimies:

• Anna aikaasi lähtijälle. Keskustele, anna monipuolista palautetta. 
• Osoita, että välität lähtijän tulevaisuudesta. Anna apuasi, missä voit.
• Sovi miten mahdolliset keskeneräiset tehtävät hoidetaan, kunnioittaen lähtijän antamaa panosta työyhteisölle. 

Työtoveri:

• Katso tilannetta myös lähtijän kannalta. Käyttäydy kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan.
• Kuuntele lähtijän viestejä – niissä on varmasti paljon hyviä oppeja. 
• Kerro, mitä lähtijässä arvostat. Nosta esille yhteisiä hyviä kokemuksia. 

Lähtijä itse:

• Kun lähtö – syystä tai toisesta – on selvä, ankkuroi ajatuksesi tulevaisuuteen ja uusiin mahdollisuuksiin. 
• Ole ainakin hetken ajan huojentunut siitä, mitä (epämieluisaa) ei tarvitse enää tehdä/kokea.
• Tunnista ja tunnusta, mitä olet saanut oppia. Ole niistä kiitollinen.

Asenne ratkaisee tässäkin

Irtautuminen totutusta on aina iso henkinen prosessi. Se voi edetä hyvin monella tavoin. Olennaisinta on asenteemme: voimme tehdä asioista mielessämme hankalia, tai voimme löytää niistä positiivisia näkökulmia. Pahimmillaan voimme jäädä menneisyytemme vangeiksi, kun meidän pitäisi rakentaa uutta rooliamme tulevaisuutemme valtiaana.

Surut on kuitenkin surtava. Tunteiden ohittaminen järkiperäisin perusteluin voi toimia hetkellisesti, mutta maton alle lakaistuina tunteet pyrkivät muistuttamaan itsestään vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Avoimessa hengessä käydyt keskustelut esimiehen ja työtoverien kanssa nousevat siirtymätilanteessa suureen arvoon – niistä voi parhaimmillaan jäädä pysyvä positiivinen jälki kaikkien mieliin.