sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Virheiden teko sallittua

Uuden vuoden kynnyksellä uusi into valtaa mielen. Mitä kaikkea tekisinkään alkavana vuonna? Mitä kaikkea saisinkaan aikaan? Ehkä onnistun tällä kertaa olemaan suunnitelmallisempi, sinnikkäämpi ja tuloksekkaampi. Tulisiko minusta nyt parempi johtaja, suunnannäyttäjä, yhteistyökumppani? Muistaisin huomioida ja tasapainottaa kovat ja pehmeät asiat toiminnassani, aivan niin kuin opastukset ohjaavat.

Kaikesta innosta huolimatta arki tulee mitä todennäköisimmin olemaan yhtä moninainen kuin ennenkin, täynnä päällekkäin kuormittuvia asioita, yllättäviä tilanteita, kohtuuttomilta tuntuvia haasteita. Kestokykyä ja periaatteiden lujuutta testataan tuon tuostakin. Vaatii paljon pysyä henkisesti siinä ruodussa, jonka asetti tavoitteekseen.

Selviytymisavaimeksi tulee hyväksyminen. Sen hyväksyminen, että muut saavat tehdä virheitä, ja itsellekin se on sallittua. Maailma ei niihin kaadu. Itse asiassa se saattaa parantua.

Mitä Thomas A. Edison teki kun apupoika pudotti portaissa lampun, jota kokonainen ryhmä oli työläästi valmistanut viimeiset 24 tuntia? Hän valmisti ryhmänsä kanssa uuden lampun ja antoi sen kannettavaksi samalle pojalle, joka oli pudottanut ensimmäisen. Tällä kertaa lamppu ei pudonnut.

Hyväksyminen ja anteeksi antaminen vaikuttaa varmasti tehokkaammin kuin moitteet. Vaikka joissain tilanteissa onkin riipaisevan vaikeaa nähdä tätä ennen kuin pahin harmistuminen on lauhtunut.

Jack ja Suzy Welch kirjoittavat eräässä artikkelissaan, että vilpittömyyden, suoruuden ja avoimen kulttuurin puute on suurin yksittäinen este yrityksen tehokkuudelle. Virheistäkin voi siis puhua työyhteisössä – kyse on vain siitä, miten se tehdään. Harvoin kukaan on yksin syyllinen mihinkään. Tiimi on esimiehensä kanssa niin sanotusti samassa veneessä. Se on hyvä muistaa silloin kun puhutaan virheistä.

Entä oman itsen kohdalla, miten suhtautua virheisiin? Ehkä tässäkin voisi soveltaa Welchin pariskunnan oppia: ole suora, katso tilannetta avoimesti, myönnä mitä on käynyt. Tulet tilanteesta varmasti ulos entistä vahvempana ja viisaampana. Ensi kerralla tiedät paremmin.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Se pieni teko johtajalta, joka voi muuttaa kaiken

Mikä yksittäinen asia työyhteisössä voi sinkauttaa mielialan, motivaatiotason ja aikaansaamisten määrän hujauksessa ylöspäin? Mikä saa valonsäteen näyttämään auringolta, oljenkorren pelastusköydeltä, tehtävälistan vaikuttamismahdollisuuksien agendalta? 

Se pieni teko on huomion osoittaminen työyhteisön ihmisille. Eikä vain joukolle, massalle, vaan yksittäisille ihmisille. 

Onko kyse siitä, että muistaa sanoa huomenta? Tai tervehtiä ylipäätään? Siitäkin. Niin pienellä asiallakin voidaan osoittaa, että toinen on olemassa. Toinen, joka itse asiassa on kriittinen tekijä yrityksen menestymiselle. 

Huomioiminen on muutakin. Tunnustuksen sanat, kun henkilö on onnistunut. Lohdutuksen sanat, kun kaikki ei ole mennyt putkeen. Selkeiden tavoitteiden asettaminen. Puolueeton palaute.

Huomion antaminen ei ole vain kehumista. Erittäin oleellista on ajan antaminen alaiselle silloin, kun on aihetta muuttaa tekemisen sisältöä tai tapaa toimia. Tai kun ihminen on syystä tai toisesta vaikeassa tilanteessa. Se on todellista välittämistä.

Kaikki olemme ihmisiä. Siksi meissä on sellainen vipu, joka reagoi inhimilliseen kohteluun. Tulokset puhuvat puolestaan.